Hervoton-suunnistus on jälleen suunnistettu ja vieläpä oikein mukavassa syyssäässä. Ratamestari oli tehnyt Kukkulanmäen ja Huhdanvuoren maastoihin radat, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi. Varsinkin Mukava-radalla ollutta Huhdanvuoren loputtoman pitkältä tuntuvaa nousua kiiteltiin. Ja muutoinkin yleinen fiilis suunnistajilla oli varovaisen myönteinen: kuulemma yllättävän mukavat radat Huhdanvuoren maastoissa.

Tulos-puolella ei suuria yllätyksiä ollut eli tälläkään kertaa ei ollut Mahdin erikoismiehen Laurin voittajaa. Lauri jaksoi suunnistaa Mahdin jopa fyysisen radan ratamestarin tavoiteajassa eli hieman alle kahden tunnin ilman sen suurempia ongelmia. Hieman hän ihmetteli, mihin muut katosivat radan ensimmäisellä perhoslenkillä. No, vissiin huonoon reitinvalintaan, jonne on hävinnyt moni suunnistaja.

Tiukalla Kurosen Tommin leppoisan kevyt askel siivitti miehen radan kärkiaikaan. Hyvä jos hikeä otsalla oli. Naisissa Korhosen Kati jaksoi Tiukan haasteen parhaiten. Hieman väsynyt, mutta onnellinen oli suunnistaja maalissa.

Mukavalla kovinta vauhtia piti Hjeltin Tuomas muutamasta rastinottovirheestä huolimatta. Varsinkin Oinaslammen kumparerastin pummaaminen upeiden maisemien takia jopa vähän herkisti. Korkealta kun maisemia ihailee, eivät matalalla olevat oransivalkoiset yksityiskohdat heti välttämättä silmiin osu. Naisissa Salosen Kirsi oli suorastaan yllättynyt voitostaan. NO, tähän pätee se vanha totuus, että muut olivat hitaampia.

Rintti oli odotetusta nuorten suunnistajien taistelutanner. Nopein oli Annika Hahl, joka sai kisakeskuksen läpijuoksussa hyvää kiriapua Hjeltin Tuomakselta. Päivän yksi hienoimmista suorituksista oli Karjalaisen Ohtolla, joka isän pienellä avustuksella pinkoi liki 4 km:n radan kuin aropupu konsanaan. Onko tässä tulevaisuuden tekijä, sen aika näyttää.

Muutama emit-leimasimen nollaus jäi tekemättä, mutta se takia ei ketään hylätty, jos vain jonkinlainen aika tuloksista löytyi. Päivän tiukimman kiritaiston esittivät Humpin Emil ja Anttosen Elna. Molempien aika tuloksissa on noin-aika, koska Emil ei nollannut emittiä ja Elna puolestaan teki ehkä turhan hätäisen leimauksen maalissa. Mutta kirit olivat siis upeita.

Jorma, Nina ja Kollinmäkeläiset kiittävät ja kumartavat.