Tällä kertaa kirjoittaa Konsta, 200 metriä Aarnilta kohti kirkkoa ja 3 kerrosta Hillan talon rappusia yläkertaan. Terveiset siis Turusta. Ajattelin tämän viikon tekstissäni käsitellä talven harjoittelua sekä alkukevään kisoja ja tunnelmia siitä ympäriltä.

Talven harjoittelujakso oli minulta onnistunut. Minulla on pidempään ollut paljon ongelmia säärien kanssa ja se onkin ollut suurin yksittäinen rajoittavatekijä juoksuharjoittelussa viimeisen 10 vuoden ajan. Tänä talvena säästyin rasitusvammoilta ja pienemmiltäkin murheilta kokonaan ja uskonkin sen olevan pitkäjänteisen voimaharjoittelun tulosta. Olen vastannut harjoittelustani viimeiset 8 vuotta itse. Juniorisarjassa Mia Taini valmensi minua ja myöhemmin yleisurheiluvalmentaja Veli-Matti Ranta. Olen pyrkinyt ammentamaan heidän osaamistaan mahdollisimman paljon nykyiseen harjoitusohjelmaani. Tälle talvelle kokeilin uutta 10+1 päiväistä harjoitusrytmiä ja se tuntui tuottavan hyviä tuloksia talven pakkasissa. Tässä harjoitusrytmissä harjoitellaan 10 päivää ja levätään 1 päivä. Tämä suoritetaan kahdesti, jonka jälkeen harjoittelua on takana yhteensä kolme viikkoa. Kolmen viikon jälkeen on kevennysviikko, jossa harjoittelua kevennetään hieman ja annetaan kunnon kohota huminalla.

Onnistuneesta talvesta huolimatta alkukevään kilpailut eivät ole tuottaneet toivomiani tuloksia. Kunnon pitäisi olla kohdillaan, mutta jostain syystä juoksu takkuaa etenkin maastossa. Suunnistus tuntuu teknisesti olevan hyvin hallussa ja mieleeni ei tule hetkeä, jolloin olisin ollut yhtä itsevarma kartta kädessä. Myös yösuunnistukseen liittyvä jännittämisen tunne on vähentynyt. Tämä johtuu varmaankin minun ja Aarnin joka maanantain Jumiklubista – yösuunnistuskerhosta.

Kevään kilpailuista mieleenpainuvimpia on tietysti Kevätyön viesti, mistä meidän ukot suorastaan ryöstivät korkeimman podiumin. Omaan suoritukseen mahtui turhan paljon virhettä, mikä on varsin tyypillistä kevään ensimmäiselle yökisalle. Tiomilasta juuri palanneena tuloksemme luonnollisesti harmittaa. Koen tämän olevan joukkueellemme silti tärkeämpi kokemus ja oppimisen mahdollisuus kuin mitä 39:s sija olisi meille antanut. Oma suoritukseni oli Tiomilassa hallittu ja olen tyytyväinen panokseeni. Olen suunnattoman ylpeä seurastamme ja kevät on osoittanut, että yhteiset tavoitteet ja kova työ alkavat hiljalleen näkymään myös tulostaululla. Meidän tavoitteemme Jukolan 25 parhaan joukossa on aidosti mahdollinen!

Tiomilan paluumatkalla keskustelin ystävieni kanssa, kuka on tämän kevään piristävin näky suomalaisessa suunnistuksessa ja sain seuraavan vastauksen: ”Miten se voi olla kukaan muu kuin JRV”. Tämä sai minut – ja toivottavasti sinut –hymyilemään leveästi.

Konsta