Terkut vähän joka paikasta!

Mun syksyn kisakausi lähtikin todella lennokkaasti käyntiin nilkan nyrjähdyksellä ja sen seurauksena pitkänmatkan finaalin keskeytyksellä. Näillä näkymin nilkka ei kauhean pahasti mennyt, joten pääsen kyllä vielä syksystä juoksemaan SM-kisoissa. Mutta onneksi mun arkeen kuuluu muutakin kuin urheilua ja nyt pääsette kuulemaan siitä.

Tällä hetkellä olen Jyväskylässä yliopiston kirjastolla. Tulin mun kaverin luokse kylään ja hän sattui onnekkaana pääsemään kouluun, joten hän päätti raahata mut mukanaan kampukselle. Koulupaikkaa ei mulle vielä täksi syksyksi auennut, mutta täällä on täydellistä lukea äidinkielen yo-kokeeseen jota koitan korottaa.

Mun arkeen kuuluu opiskelun lisäksi nauttimista syksyn antimista. Rakastan leipoa ja tänä vuonna osui todella hyvä vuosi omenoiden, päärynöiden, luumujen, karhunvatukoiden ja kirsikoiden osalta ainakin meidän puutarhassa. Joka viikko tulee siis leivottua jotain hyvää, makeaa tai suolaista. Mä pidän leipomista luovana ja rentouttavana puuhana mistä on muillekin meidän katon alla iloa. Leipomisen lisäksi mun päivät koostuu lukemisesta. Olen aina pitänyt kirjoista ja tarinoista ylipäätänsä. Niiden viehättävyys on ehkä siinä, että pääsee kokemaan erilaisia paikkoja ja kulttuureita, kun urheiluun panostaessa ei ole mahdollisuutta tai aikaa kiertää, joka maailman kolkkaa.

Ihan pelkkä välivuosi tästä ei kuitenkaan tule. Moni varmaan onkin kuullut, että pääsin Santahaminaan urheilukouluun eli ase käteen ja ryömimään metsään ensi talvena. Odotan armeijaa innolla ja kauhulla, mutta onneksi meitä on siellä kolme suunnistajanaista niin ei tarvitse ihan yksin selvitä. Isoveljeltä Juholta olen kuullut kaikenlaista hyödyllistä armeijaan liittyen, mutta kaikista tutuimmaksi ovat kuitenkin tulleet sanat -mortti- sekä -muja-. Ei kai siitä tarvitsekaan muuta tietää.

Ensi keväänä haen taas uudestaan kouluun ja katsotaan sitten minne päin maailmaa mä päädyn.

Omenapiirakan tuoksuisin terveisin Heta