Viimeistä viedään eli nyt päästään suunnistamaan tämän kauden viimeiset valoisan ajan kuntorastit. Ja tällä kertaa suunnistetaankin Orivuorella, paikassa, joka jostakin syystä pistää suunnistajat koville vuodesta toiseen.

Päätin ottaa tämän kertaiseen maastoon kokonaan uuden kuvakulman (miksi, oi miksi, joku varmaan kysyy), jotta rastien jälkeisiin kahvipöytäkeskusteluihin saataisiin jotakin uutta pohdittavaa. Ratasuunnittelussa käytin ns. haulikkomenetelmää, jossa kartalle roiskitaan järjetön määrä rastipisteitä ja lopuksi katsotaan, saako niistä aikaan mitään. Neppailuksihan se meni ja radat muistuttavatkin paikka paikoin enemmän sprintti- kuin perinteisiä metsäsuunnistusratoja.

Mutta hyvää on tarjolla. Suunnistuksellista haastetta riittää heti lähdöstä aina maaliin asti. Ja se maasto - ihan parasta: luontotyypit vaihtelevat, rinnettä riittää niin ylös- kuin alaspäinkin, tasamaata niiden välissä (tai sitten ei), on vihreää ja paikoin syksyisen vehreää. Löytyypä jokunen polkukin kirittämään maastossa nopeammin kiiruhtavia.

Karttaa olen päivittänyt ja päivitellyt niin paljon, että metsään kelpaa itse kunkin lähteä. Siitä ei suunnistus jää kiinni.

Haulikkomenetelmän ansiosta kaikilla radoilla on 1:7500 -mittakaavan kartta. Radat ovat perinteiset eli

• 7V, 5V ja 3V (6,14 - 5,10 - 3,18 km) - ihanan haastavia ratoja kaikki; rytmitystäkin pitäisi löytyä
• 4N (3,44 km) - mukavan leppoisa rata, jonka fyysinen haaste kiristyy loppua kohden
• 3H (2,67 km) - helpohko, jopa leppoisa, polkuihin tukeutuva rata
• 2H (1,72 km) - kuin 3H, mutta vähän lyhyempi.

Metsään pääsee 16 -18 välisenä aikana. Viime hetken osallistujien kannattaa varata karttavalo mukaan. Parkki on perinteiseen tapaan Orivuoren juurella ja tapahtumakeskus puolestaan täällä.

P.S. Koska kyseessä ovat tämän vuoden viimeiset valoisan ajan rastit, niin osallistujien kesken arvotaan yksi valtionpäämiestason kahvipaketti - paahtoaste tietysti tumma.